31.5.-4.6.15

Sunnuntai 31.5.

 Heräsimme Deggendorfin marinassa aamulla kaikessa rauhassa. Minun käydessäni veskissä aamupesulla, oli laiturilla autettu Kapua veneen vesitankin täytössä. Tosi mukavia ihmisiä.

Deggendorfissa marinan suihkutiloissa oli kiva koristelu...

Kapu sai vesiletkun ja raanan auki noilta ihmisiltä, kiitos heille...

Deggendorfista lisää viime kesän jutussa.

Suunnistimme taas vastavirtaan; matkaa seuraavaan paikkaan olisi aika paljon, riippuen siis siitä, kuinka matka etenisi. Olimme henkisesti valmistautuneet jäämään sululle yöksi, koska meille sopiva marina olisi vasta Regensburgissa, liki 90 km päässä. Onneksi äkkäsimme navigointikirjasta WSA:n (Wasser und Schiffartsverwaltung des Bundes) sataman Straubingista, vain 40 km päästä. Kirjan mukaan pitäisi soittaa kysyäkseen lupaa yöpymiseen; me kuitenkin rohkeasti, vaikkakin varovaisesti luodaten, ajoimme muutaman kilometrin matkan Wehrarm Straubingia (Tonavan uoma sulkukanavan vierellä) pitkin melkein kaupungin keskustaan.

Straubingin WSA:n Bauhafeniin ajettiin oikealla olevan proomun editse, täältä katsoen...

 Ja olimme arvanneet oikein, WSA Bauhafen vaikutti aivan kuolahtaneelta, ei kukaan olisi vastannut puheluumme. Kiinnityimme rantaan tikkaiden kohdalle, jotta pääsisimme maihin.

Ja päiväpalan nautittuamme lähdimmekin liikkeelle. Satama-alueelta oli vaikea päästä pois, portti oli lukittu. Kävelimme sitten kaupungista poispäin jonkin matkaa ja pääsimme tielle, jossa ajoportti oli auki. Hieman matka kasvoi, vaan pääsimme pian sillan yli keskustaan. Suunnistimme viittojen mukaan vanhaan kaupunkiin, ihailimme raatihuonetta ja toria (samannäköisiä paikkoja vanhoissa kaupungeissa täällä on…), vierailimme parissa kirkossa ja kävimme syömässä taas kreikkalaisessa pienessä ravintolassa.

Palatessamme veneelle löysimme onneksi kaupungin puoleisesta aidasta portin, joka oli ”auki”. Säästyimme siis monen sadan metrin vaellukselta satama-alueen ympäri. Yöllä oli hyvin rauhallista; joella ei ollut liikennettä, joka olisi aiheuttanut veneen keinumista.

Siellä SeijMer tikkaiden kohdalla. Kuva kaupungin puolelta, jossa aidassa portti auki...

Maanantai 1.6.15

Pian ylösnoustuamme ajoi satama-altaaseen kaksi virallisen näköistä venettä. Kapu meni kannelle ihmettelemään tilannetta, jolloin toisesta veneestä oli viitattu, jottei mitään hätää, tämä siis Kapun tulkinta asiasta. Lähdimme kuitenkin melko nopeasti liikkeelle, sillä näytti, etteivät veneet mahtuisi altaan perille. Joten siis vapautimme niille kiinnityspaikan.

Matka Straubingin sululta (km 2322, korkeus 7m) Geislingin sululle (km 2354, korkeus 7,3m) oli melkein asumatonta seutua, jossa joki mutkitteli kovasti. Molemmista suluista pääsimme ylös yksinämme, eikä meidän juuri tarvinnut odotella sulutusta. Geislingin sulun jälkeen alkoi 5 km pituinen osuus, jossa ei ollut reunamerkkejä, mutta ajouoma mutkitteli kapeana leveässä joessa. Ja se väylä mutkitteli puolelta toiselle, koska joessa oli kolme kalanrauhoitusaluetta (Fishruhezonen). Alueet oli merkitty keltaisin merkein ja kirja varoittaa pysymään väylällä…
Ennen toista sulkua oli ruoppaustyömaa, jonka ohipääseminen oli hieman vaikeaa, kun emme tienneet koska puskimen ja proomun saa ohittaa. Pääsimme kuitenkin turvallisesti ohi työmaasta.

Kahdeksan kilometriä ennen Regensburgia on mielenkiintoinen nähtävyys. Walhalla on korkealla vuorenrinteellä sijaitseva marmorirakennus, joka muistuttaa kreikkalaista temppeliä. Sen rakennutti Baijerin kuningas Ludvig I vuosina 1830–42. Siellä on saksalaisten merkkihenkilöiden rintakuvia ja muistolaattoja. Yritimme päästä rantautumaan Walhallan kohdalle, Siellä oli monta laituria, mutta kaikki olivat varatut risteilyaluksille, joten jatkoimme matkaa.

Nyt meillä oli siis suuntana Regensburg, jossa jo menomatkalla Tonavaa alas viime kesänä olimme yöpyneet ja tutustuneet kaupunkiin ja sen vanhaan, historialliseen osaan.

Koko päivän oli ollut aika kuuma, melko aurinkoista ja onneksi tuulista, Vasta aivan marinaa lähestyessämme peittyi taivas tummiin pilviin. Kun olin käynyt maksamassa satamamaksun kahdelta yöltä, ennätin juuri veneelle, kun alkoi kova rankkasade. Olimme onneksi heti kiinnittäydyttyämme laittaneet pressun sitloodan peitoksi, joten saatoimme ihailla sadetta kuivassa ulkotilassa.

Taustalla Bunkerboot ankkuroituna Tonavaan

Ruokailtuamme pääsimme suihkuun, jota olimmekin jo kaivanneet muutaman päivän. Puhtaat lakanat punkkiin ja taas uni maittoi. Minua tosin on ruvennut vaivaamaan ikävä alaselkäpakotus ja jouduin nousemaan ylös mukavasta vuoteesta ja otin särkylääkkeen, jotta sain nukuttua.

Tiistai 2.6.15

Regensburgissa ei aamulla onneksi ollut kiire minnekään ja nukuimme pitkään, kunnes aurinko herätti meidät. Aamuyöstä oli satanut hieman, vaan päivästä tuli kuuma ja onneksi taas tuulinen. Kapu oli eilen tyhjentänyt dieselkanisterit tankkiin ja nyt meillä oli edessä niiden täyttö. Tyhjät kanisterit kiinni nokkakärryyn ja tielle. Olimme viime kesänä käyneet lähimmässä ruokakaupassa, jonne tosin oli matkaa kävellen noin 3 km, joten tiesimme tien. Minä vedin kärryä menomatkalla, joten Kapu sai säästää voimansa tulomatkalle.

Ruokakaupassa meille tuli huolia: tännekään ei käynyt Visa- eikä Master Card –luottokortti, eikä meillä ollut käteistä kuin 60 Euroa. No runsaatkaan ostoksemme eivät maksaneet kuin 24 €, joten ei syytä huoleen. Huoltoasemalle sitten tietenkin kävi luottokortti ja sen kunniaksi ostimme kalliit (2.30 €/kpl) Mövenpick -jäätelöt.

Kotimatka olikin sitten tosi rankka. Kärryssä ei ollut painoa kuin vain noin 45 kg, mutta aurinko porotti, matkalla oli muutama ylämäki ja yhdet pitkät portaat alas. Kyllä Kapu oli naatti, kun pääsimme takaisin veneelle.

Minulla ei ollut kameraan mukanani ja pilleri oli repussa ruokaostosten kanssa. Joten kun en voinut kuvata tienvarren kukkaloistoa, niin keräsin kimpun mukaani ja kuvasin sen sitten illemmalla. Tosin kukat olivat silloin jo hieman nuukahtaneet.

Päätimme jäädä tänne vielä yhdeksi yöksi ja yrittää huomenna mennä bussilla Walhallaan, vaikka rakennukseen päästäkseen onkin noustava yli 300 porrasta…

Regensburgista lisää viime kesän jutussa

  

Keskiviikko 3.6.15

Emme aamulla jääneetkään rauhassa venyttelemään emmekä yrittäneet sinne Walhallaan. Kapu valmistautui lähtöön ja niin oli tietysti minunkin tehtävä. Edessä oli nyt viimeinen koetus varsinaisella Tonavalla.

 Regensburgin sulku oli pian lähdön jälkeen (km 2379, h=5,2m); siihen sulutukseen pääsimme välittömästi yksin, joten matkaan ei tullut viivästystä.

Seuraava sulku Bad Abbach (km2397, 5,7m) oli sitten viimeinen sulku Tonavalla, ainakin meille. Siinä jouduimme odottamaan kymmenen minuuttia jokilaivaa, joka onneksi tuli ilmeisesti ihan perässämme, sillä emme edes ehtineet kiinnittyä odotuslaituriin, kun jo pääsimme laivan perässä sulkuun.

Bad Abbachin sulun seinämät olivat hyvin öljyiset...

Tässä sulussa ei ollut kelluvia pollareita, kuten Regensburgin sulussa sulussa oli ollut. Silti pärjäsimme tavanmukaisesti sen liki 6 metrin nousun. Mitä nyt Kapu huuteli minua vetämään ja pitämään, liikkumaan eteen, taakse ja pysymään paikallani ja vihdoin työntämään. Siis ihan normaalia…

Joilla aina sulun yläpuolelle päästyä vastavirta heikkenee, ja niinpä nytkin Regensburgin sululta ajettuamme pari kilometriä, oli vauhtimme jonkin aikaa huimat 6 solmua tunnissa, mikä siis vastavirtaan ajettaessa on tosi paljon. Pahimmillaanhan eteneminen Tonavalla oli ollut vain 0,7 kn/h. (1,3 km/h). Seuraavan sulun alla vauhti taas hiljeni; kuitenkin hyvin sujuvasti, kolmessa ja puolessa tunnissa, tuli päivämatka 23 km ajettua.

Saaliin (Saal an der Donau) päästyämme laittoi Kapu fillarini ajokuntoon; omansa hän oli huoltanut ja kokeillut jo Regansburgissa. Lähdimme tuttua reittiä 1,5 km matkalle Saalin keskustaan rahaa repimään. Ja pian löysimmekin seinän, josta sai käteistä. Ja onneksi se seina oli pankkikonttorin sisällä, jäähdytyskoneen alla, sillä ulkona oli 30 asteen helle.

Lompakot pullollaan jatkoimme matkaa muutama sata metriä itään päin, VPK:n viereiselle tontille, jossa on Netto-myymälä. Miten hitossa tuo Kapu saattoi etukäteen muistaa viime kesästä tuon Freiwillighfeuerwehrinkin…

Palattuamme veneelle oli taas siestan aika, illemmalla kävimme suihkussa ja Riverside-ravintolassa pitsalla. Toisen ison pitsan otimme tänne veneeseen mukaan, sillä niin isoja ne, että jo yhdestä ylitäytyimme. Ravintolaan saattoi maksaa luottokortilla(debit), kun vielläkään kauppaan korttimme eivät kelvanneet.

Emme saaneet satamamaksua maksettua enää iltapäivällä, joten se jää huomisaamuun. Vietämme torstain vielä täällä, jos vaikka menisimme tutustumaan Kelheimiin

Torstai 4.6.15

Ei tullut tänään Kelheimin vierailusta mitään. Ulkona on siis niin helle, että näin valkoiselle yli 30 asteen lämpötila ja 5 km pyöräily paahtavassa auringossa olisi hupaa hengelle.Peitot ja patjat ovat ulkona tuulettumassa paahtavassa auringossa. Kiva illalla käydä kuumaan vuoteeseen ;)

Tämä on siis lepopäivä meillä ja Baijerilaisilla "faiertag", eli jonkinlainen pyhäpäivä ja kaikki kaupat kiinni. Virpi kertoi juhlapäivän syystä: "pyhän ruumiin juhla", eli Fronleichnam, helluntaihin liittyy ja kouluissa ollut tämä ja viime viikko lomaa".

Kävimme kasaamassa fillarit kannelle, täytimme vesitankin ja juomavesipullot, siinä päivän tehtävät Roikuimme netissä suuren osan päivää, vaikka yhteys ei koko aikaa ollutkaan kunnollinen. Niinpä saan tämän blogini kohta julkaistua, jos nettiyhteys ei petä...

Lisää juttua ja kuviakin tästä Saalista viime kesän jutussa.