keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

23.-25.6.15 Kuningatarkin kaupungissa

Tiistai, 23.6.15

Seurassamme eilen ajanut moottorivene lähti hyvissä ajoin aamulla Erlenbacherin marinasta ja mekin irrotimme köytemme ennen yhdeksää.
 Viiden kilometrin ajon jälkeen tulimme taas sululle, tietenkin. Vielä on edessä tällä Mainilla tämän Wallstadtin (km 101, 4 m) jälkeen 8 sulkua, ja matkaa on enää 101 km.
Pääsimme ajamaan sulkuun melkein viivytyksettä ja odottaessamme veden laskevan, katselin rohkeata ruohonleikkaajaa, jonka työturvallisuus onneksi oli varmistettu kunnolla.


Mainin nimi näkyy, vaan sulun nimeä saa etsiä...
Tällä sululla oli uusittu sulkumestarin rakennus ja huononnuksena entiseen on nyt sulun nimi huonosti havaittavissa ja näkyvissä. Tunti aamuisesta lähdöstämme ajoimme ulos sulusta, joten kyllä siinä viivytystä oli, koska ajomatka oli vain 5 km.


Seuraavina olivat sulut Obernau (km 93, 4,01 m) Kleinostheim (km 78,6,8 m) ja Krotzenburg (km 64, 2,74 m), ennen kuin kiinnityimme sateessa ja kovassa tuulessa Hanaun Bootsclubin laituriin. Alueen portti oli tietenkin lukossa, eikä paikalla näkynyt ketään asiaankuuluvaa henkilöä. Soitin jollekulle klubin johtohenkilölle, joka lupasi järjestää asian. Pian paikalle saapuikin jäsen, joka pyyteli anteeksi osaamattomuuttaan ilmoittautumispapereiden täytössä. Saimme yhdessä muodollisuudet hoidettua ja hän neuvoi meille, missä on huoltoasema ja supermarket. Jätimme kanisterit kärryineen huoltsikalle ja talsimme supermarkettiin, joka oli reilun kilometrin päässä. Ostokset Kapun reppuun, loput muovikassiin ja sitten täyttämään pänikät dieselillä. Selvisimme reissusta kohtuuhikisinä, sillä minulla oli jopa sadevaatteet päälläni, vaikka enää ei satanutkaan…

Keskiviikko 24.6.15

Vanha juhannus ja lähetimme Jussinpäivä -onnittelut Suomeen. Viereemme oli eilen tullut moottorivene, jossa oli ilmeisesti hieman kokematon gasti. Illalla, kun suuri hotellilaiva aiheutti ohi ajaessaan kovat laineet, tempautui naapuriveneen perä melkein poikittain pilttuussaan. Vene oli siis huonosti/osaamattomasti sidottu. Onneksi ei sattunut mitään vakavampaa vahinkoa. Vene lähti aamulla ennen meitä Hanaun marinasta ja me irrotimme köydet melko tarkasti yhdeksän aikaan. 

Lähtö Hanaun marinasta
 Kahden kilometrin päässä oli päivän ensimmäinen sulku, Mülheim (km 53, 3,8 m). Jouduimme kiinnittymään taas odotuslaituriin, sillä sululla oli punaiset valot, eikä sulkumestari kertonut minulle, kuinka pitkä odotusaika olisi. Aamulla vierestämme lähtenyt vene saapui taaksemme ja kaverit kävivät kertomassa, että sululla olisi jotain hankaluuksia ja odotusaika venyisi. Ja niin kävikin: pääsimme sulutukseen jokilaiva Neutraalin perässä vasta hieman ennen yhtätoista, odotettuamme liki 2 tuntia.

Offenbacin sululle (km 38,5, 3,18 m) tulimme hieman ennen puolta yhtä ja sieltä ulos tultuamme olimmekin jo liki Frankfurt am Mainia. Alitimme 8 siltaa, kurvasimme oikealle ja saavuimme Westhafeniin marinaan. Tämäkin paikka oli tuttu jo viime kesästä. Ajoimme laituriin ja viereisen veneen kippari auttoi osaltaan, ettemme painuneet hänen veneensä päälle, kun tuuli painoi. Kävimme etsimässä läheisestä venetarvikeliikkeestä Hafenmeisateria, vaan hän kehotti meitä ilmoittautumaan sataman baarissa. Niin teimmekin ja saimme portin ja wc:n avaimen. Muutaman tunnin levättyämme lähdimme käymään viereisen korttelin ruokakaupassa. Ja taas illalla nukkumaan…

Torstai, 25.6.15

Olimme eilen saaneet tietää, että Kuningatar Elisabeth on tänään vierailulla Frankfurtissa. Ajoitimme kaupungille lähdön niin, että emme vahingossakaan törmäisi hänen kuninkaalliseen korkeuteensa. Fillaroimme puolen päivän jälkeen kohti keskustaa, jätimme pyörät parkkiin lähelle risteilylaivojen laitureita ja kävimme ensin kirkossa. Sitten etsiydyimme raatihuoneelle. Väkeä oli paljon ja TV-lähetysautot olivat vielä paikallaan torilla, joten se kuningatar oli ilmeisesti vasta äskettäin poistunut maisemista. En saanut kunnon kuvia alueen rakennuksista väenpaljouden ja suurten rakennelmien takia.

Väkeä Raatihuoneentorilla vielä tunti Kuningattaren vierailun jälkeen
Kävelimme virran mukana poispäin torilta ja menimme katoliseen tuomiokirkkoon, St Bartholomeus.  Ylitimme Mainin ja taas menimme kirkkoon. Tosin sinne oli vaikea löytää, jouduimme kiertämään koko rakennuksen, ennen kuin löysimme St. Marian kirkon  sisäänkäynnin.
Kävelimme Mainin etelärantaa länteen päin ja vierailimme vielä yhdessä kirkossa. Ev lut Dreikönigs-kirkossa huomasin onneksi säätää kameraani, joten onnistuin ottamaan muutaman kuvan lasimaaluksistakin.

Takaisin ”omalle” puolellemme jokea kävelimme ”lukkosiltaa” ( Holbeinsteg) pitkin.
 Tämän rautarakenteisen sillan kaiteisiin on kiinnitetty ilmeisesti tuhansia lukkoja merkiksi ikuisesta rakkaudesta; kaunis näky…

Menimme uudestaan Raatihuoneen torille, josta nyt väkijoukot olivat poistuneet, mutta lähetysautot pilasivat edelleenkin maisemaa ja kuvakulmia. St Paulin kirkko raatihuoneen toisella puolella oli tänään valitettavasti suljettu, joten sinne emme päässeet. Ilmeisesti Elisabeth oli syynä kirkon kiinnioloon.



Pääsimme onnellisesti takaisin veneelle, sillä pyörämme olivat onneksi tallella. Muutaman kilometrin fillarointi oli ihan mukavaa, kun käytimme joenrantatietä, jossa ei ollut autoliikennettä; sitä enemmän kuitenkin kävelijöitä ja pyöräilijöitä kauniista ilmasta nauttimassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti