tiistai 21. heinäkuuta 2015

30.6.-5.7. Suuria kaupunkeja

Tiistai 30.6 Kölnissä yöpymässä


Aamulla teimme kävelylenkin Oberwinterin keskustaan. Ensin katselimme kilpikonnaa, joka paistatteli laiturin vierellä ja sitten ihailimme erikoisesti koristeltuja taloja.





Liikkeelle lähdimme vasta ennen puolta päivää ja Kölniin Rheinauhafeniin marinaan (km 687) saavuimme jo muutaman tunnin ajon jälkeen. Hafenmeisterin ohjeiden mukaan Kapu lähti etsimään venetarvikeliikettä, josta löytyisi uusi pilssipumppu. Liike löytyi läheltä, pumppua ei.
Kävimme läheisessä ruokakaupassa, Kapu laittoi ruokaa ja tiskasi kuten normaalistikin, pikkusen kirjoittelua ja nukkumaan…

Keskiviikko 1.7 Taas Düsseldorfissa


Kölnin Tuomiokirkko jää taakse...
Puoli yhdentoista aikaan jätimme suklaamuseon ja sataman taaksemme ja pian oli Kölnin Tuomiokirkko ja sailbahnkin jo ohitettu.

Pari tuntia ajelimme teollisuusalueitten läpi, kemianteollisuutta näytti olevan paljon. Düsseldorfissa yritimme taas ensin Zollhafenin marinaan, vaan siellä näytti olevan täyttä. Viime kesästä tiesimme, että muut näissä altaissa olevat laiturit olivat meille liian matalia. Siispä jatkoimme viitisen kilometriä eteenpäin Golzheimiin Yachthafeniin. Samassa paikassa olimme viime kesänä menomatkalla, joten ilmoittautuminen rannalla olevassa ravintolassa kävi helposti.

Illemmalla kuvasin täysikuuta ja ihmettelimme tasaista laskeutuvien lentokoneiden virtaa, joka kait osoitti, että Düsseldorfin lentokenttä on vilkas.

Täysikuu Düsseldorfissa


Torstai 2.7 Kuumana päivänä siivousta ja ostoksia


Olin soittanut eilen siihen venetarvikeliikkeeseen, josta viime kesänä yritimme ostaa rappufenderin. Silloin ei liike ollut edes auki, mutta nyt ilmoittivat, että heillä on varastossa haluamamme pilssipumppu. siispä Kapu lähti kuumaan aamuun fillaroimaan kuuden kilometrin päässä olevaan Lenz-Rega-Port –myymälään. Minä kannoin kaikki vuodevaatteet ulos tuulettumaan ja siivosin veneessä muutenkin. Kun Kapu palasi kuumalta reissultaan tarvikkeineen, lähti hän saman tien ostamaan mineraalivettä ruokakaupasta. Loppupäivästä ei sitten muuta jaksettu tehdäkään kuin maata kuumassa veneessä…
Illalla sitten, kun pahin helle oli ohi, lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Eikä kauas tarttenut mennäkään, kun saimme syötyä hyvän pihvin (taas puoliksi) grillin terassilla. Samalla reisulla kävimme taas kaupassa ja tämä Kaiser oli siitä erikoinen paikka, että sinne kelpasi palautukseen kaikki kierrätyspullot. Muutoin emme ole vielä oppineet ymmärtämään Saksan palautuspullosysteemiä. Kauppaketjuilla on omat pullonsa, eivätkä ne useinkaan ota vastaan muiden pulloja. Ja tässä tämä Kaiser-myymälä teki siis poikkeuksen.

Perjantai 3.7. Soitto hätänumeroon


Aamupesulle mennessäni ihmettelin maihinkulkusillan alla penkalla istuvaa tummaa tyttöä, joka kuului puhuvan jollekulle, jota en nähnyt. Pian huomasimme, että nuori nainen on ilmeisesti huumeen vaikutuksen alaisena, sillä hän puhui itsekseen aivan koko ajan. Lisäksi hän hivuttautui aivan veteen asti ja pelkäsin hänen putoavan jokeen. Eipä auttanut muu kuin soittaa 112 ja kertoa tilanne. Lähettivät paikalle ambulanssin, jonka henkilökunnan ohjasin paikalle. Sinne ambulanssin väki jäi jututtamaan neitokaista, kun me irrottauduimme laiturista vähän ennen kymmentä. Puolen tunnin viivästys tuosta episodista meille koitui, vaan emme olisi todellakaan uskaltaneet lähteä ja jättää sitä naista siihen.

Ambulanssi tuli tilauksesta...

Muutama tunti taas myötävirta-ajelua ja sitten saavuimme Duisburgiin. Täällä Reinillä ylämäkeen, zu berg, ajava saa päättää, kumpaa reunaa väylästä laiva käyttää. Jos vastaantulevan kohtaaminen tapahtuu muutoin kuin normaalisti oikeanpuoleisella liikenteellä, niin laiva nostaa ns. sinisen taulun ylös. Silloin vastavirtaan ajava käyttää väylän vasenta reunaa ja vastaavasti myötävirtaan ajava myös omaa vasentaan. Me ajamme usein väylän mutkien sisäreunaa, jolloin matka lyhenee; siis jos veden syvyys on riittävä meille. Kapu pyrkii ajelemaan yli kolmemetrisessä vedessä, jos sellaista vain on. Nyt Düsseldorfista lähdettäessä Kapu ajoi väylän oikeaa reunaa lähellä punaisia väyläpoijuja. Vastaan tuli sininen taulu ylhäällä suuri tankkilaiva (jokimittainen kumminkin), joka ajoi niin lähellä punaisia reunamerkkejä, että meillä oli vaikeuksia mahtua pysymään väylällä. Onneksi selvisimme kohtaamisesta kunnilla.

Tankkilaivalla sininen taulu osoittamassa sivuutuspuolta; ei koske sportbootteja...
Käännyimme Duisburgin Aussenhafeniin kilometriltä 777 ja kolmen kilometrin ajon jälkeen kiinnityimme kaupungin pienvenesatamaan. Siellä oli hyvin tilaa ja Hafenmeisteri paikalla koko virka-ajan. Harvoin olen nähnyt niin hiestä märkää miestä kuin tämä satamakapteeni oli. Auringon paahtama toimistonsa oli melkein kuumempi kuin meidän saunamme ja siellä ei liikahtanut ilma ollenkaan. Mekin meinasimme pökrätä hetken toimistossa oltuamme. Ihme, ettei kaupunki ole järjestänyt sille työpaikalle kunnon ilmastointia. Kaveri totesi, että pian alkaa onneksi viikonloppu ja hänen ei tarvitse tulla töihin. Satamatoimisto on kuitenkin kesäaikana päivittäin avoinna klo 9-18.
Meillä  meni loppupäivä huilatessa kuumassa veneessä ja vasta illansuussa käväisimme läheisessä Lidlissä.

Lauantai 4.7 Talviturkki jäi veteen


Olimme päättäneet olla tässä satamassa viikonlopun yli, sillä Ruhr-joen sulku on kiinni sunnuntaisin. Huhhailimme taas koko aurinkoisen kuuman päivän veneessä ja lähdimme vasta siestan jälkeen liikkeelle. Tosin olimme iltapäivällä käyneet heittämässä talviturkit pois 27 asteisessa vedessä.
Ensin menimme kauppaan palauttamaan pulloja. Muovipullot kelpasivat koneeseen ja niistä saimme panttikuitin, vaan lasipulloja kauppa ei ottanut olleenkaan vastaan. Kohtelias myyjä kertoi, että ehkä läheisessä Kauflandissa olisi lasipullopalautus. Kävelimme muutaman sata metriä eteenpäin ja siellä sitten olikin palautusautomaatti, jonne kelpasivat olutpullomme. Paitsi tanskalaisen Karlsbergin Elephant-pullot, jotka kuitenkin oli ostettu Saksasta ja niistä oli maksettu pantti. Pitäisi varmaan muistaa, minkä ketjun kaupasta ne on ostettu ja yrittää palauttaa ne samaiseen myymälään…
Myöhemmin illalla teimme vielä tunnin lenkin kanavan vanhan kaupungin puolella. Kirkkoihin emme päässeet sisään ja ulkoakaan niitä en kunnolla voinut kuvata, kun minulla on edelleen käytössäni vain 50 mm objektiivi.

Olimme jokimatkojen aikana monesti haistelleet miellyttävää tuoksua, jonka olimme veikanneet tulevan naisten ihovoiteesta. Nyt sama tuoksu tuntui arkeologisilla kaivauksilla eräässä puistossa raatihuoneen lähellä. Yllätyksekseni totesin tuoksun olevan lähtöisin lehmusta muistuttavasta puusta, tai siis pikemminkin sen kukista. Tuoksu oli todella miellyttävää; vahinko etten älynnyt riipiä kukkia mukaan, niillä olisi ehkä saanut veneen keulan hajustettua …



Sunnuntai 5.7 Kuumuuden vankina veneessä

Kuuma sää jatkui, emmekä jaksaneet tehdä koko päivänä oikein mitään. Ruokailimmekin keskieurooppalaiseen tapaan vasta pahimman kuumuuden helpotettua joskus kahdeksan maissa.

Olin kiinnittänyt huomiota viereisten toimistotalojen ikkunoihin, joissa näytti olevan automaattinen aurinkosuojaus, sillä auringon puoleiset ikkunat olivat aina peitettyinä ulkopuolisilla kaihtimilla. Vuorokauden aikana oli ainakin kolme eri näkymää, jotka minä havaitsin. 

Etelän puoleisissa ikkunoissa kaihtimet...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti