maanantai 18. huhtikuuta 2016

8.- 14.8. Viimeisimpiä motorointikilometrejä

Lauantaina 8.8. Potsdamissa jatkui erittäin kuuma ilma. Päätimme kumminkin lähteä käymään Berliinissä. Sinne on puolen tunnin junamatka Potsdamista ja koska minä olen muutaman kerran aiemminkin vierillut Berliinissä, niin toimin oppaana. Kävimme katsastamassa Brandenburgin portin, josta joskus olin autoillut läpi ja takaisin, ja saanut poliisilta ankarat nuhteet. Näimme myös mielenkiintoisesta Trabant-kulkueesta muutamia autoja.Muutamissa kirkoissa oli ovet lukossa, vaan onneksi Keisari Vilhelmin muistokirkko ja sen viereen rakennettu uusi kirkko ovat aina auki.


Muutama mielenkiintoinen Trabat...


Keisari Wilhelmin muistokirkon raunio on Berliinin tunnetuimpia maamerkkejä...
 Karl Marx Ale'lla oli olutfestivaali ja me kävelimme koko parikilometrisen olutkojujen sekamelskan läpi kuivin suin. Syömässä kävimme jossain ravintolassa pienen kala-annoksen. Kapulle on päällimmäisenä Berliinistä jäänyt mieleen ravaaminen U-bahnan rappuja kerroksesta toiseen etsimässä oikeata lähtölaituria. Illansuussa palasimme s-junalla takaisin veneelle aivan uupuneina; onneksi olimme säästyneet lämpöhalvaukselta.

Pari kilometriä erilaisia oluita eri puolilta maailmaa...
U-bahnin asemat ovat erilaisia...
Sunnuntaina 9.8. ei ilma vieläkään ollut viilentynyt. Lähdimme kuitenkin fillaroimaan kohti Potsdamin keskustaa ja hollantilaiskorttelia. Taas katsastimme kirkkoja ja ihailimme vanhoja rakennuksia, sekä täälläkin olevaa Brandenburgin porttia. Välillä kuumuus meinasi tehdä minulle tepposensa, ja silloin levähdin hetken varjossa ja join vettä (jota onneksi oli älytty ottaa mukaan). Hollantilaiskorttelissa kävimme oluella baijerilaisrvintolassa ja pyöräiltyämme vielä hetken oli aika palata takaisin veneelle. Vesi oli päivän mittaan laskenut, joten jouduimme hieman löysäämään veneen kiinnitysköysiä; mitään vahinkoa ei ollut tapahtunut. Kapu jäi lepäilemään, minä polkaisin pienen matkan päähän uimarannalle ja käväisin vedessä. Kylläpä virkisti ihanasti...

Brandenburger Tor Potsdamissa

Hollantilaiskorttelin taloja...

St. Nikolaikirche, evankelinen kirkko

Uusiakin rakennuksia keskustassa näyttää olevan...
 Maanantaipäivä 10.8 meni ite eestään hikoillessa ja miettiessä, miten pääsisimme eteenpäin, jos vesi vielä laskee. Tutkailimme netistä vedenkorkeustilannetta ja -ennusteita tullen siihen tulokseen, että lähtisimme huomenna liikkeelle, kun vettä vielä oli riittävästi. Kävimme kävellen kaupassa saadaksemme päiväannoksen liikuntaa ja laittelimme paikkoja kuntoon aamun lähtöä varten.

Tiistaiaamuna 11.8.  lähdimme jatkamaan matkaa. Jouduimme ajamaan puolalaisen proomun perässä parikymmentä kilometriä, ja sitten tulimme sululle (Schleusse Spandau/ HOW 1 m ylös). Olimme odotuslaiturissa kolmantena, vaan kun sitten koitti lupa ajaa sulkuun proomun perässä, niin sulku täyttyi kiireisimmistä veneistä niin, että emme meinanneet mahtua sisään. Sulkumestari antoi käskyn muille veneille tiivistää, jotta meidän SeijMerin mastokin lopulta saatiin sulun sisäpuolelle ja päästiin suluttamaan.

Sulutus odotuksineen kesti 50 min...
Päivän saaliiksi tuli yksi sulutus, reilu 6 tuntia ja 50 km ajoa. Lehnitzistä löysimme lopulta riittävän syvän vierasvenepaikan ja saatoimme kiinnittyä nauttimaan pienen sataman rauhallisuudesta. Leikkasimme toistemme hiukset, uimme ja ihmettelimme Berlin-nimistä risteilyalusta.



Keskiviikkona 12.8. oli sää jo kylmennyt. Ehkei yöllisen sateen jäljiltä nyt ihan kylmä ollut, mutta kuitenkin paaljon viileämpi kuin aiemmin. Eka sulutus (Lehnitz, km 28,6, 6 m ylös) meni hyvin, mutta seuraavassa, hissityksessä, olin Kapun mukaan unohtanut kaikki satojen sulutusten opit ja mennyt paniikkiin. Onneksi en itse enää muista mitään, siis tuostakaan episodista. Hississä laskeuduimme alas, jo liki meren tasoon, sillä tämä oli tämän kanavamatkailun toiseksi viimeinen sulutus.
Lehnitzin sulussa

Laivahissi (Schiffshebewerk) Niederfinow, siirtää lastinsa 36 metriä ylös tai alas...
Sulutuksen jälkeen oli aika ruveta etsimään yöpymispaikkaa. Muutamaa satamaa katsastimme aivan pohjia myöten (Kapun sanonta), vaan niissä ei siis ollut tarpeeksi vettä SeijMerin kölin alle. Vihdoin 8,5 tunnin ja kuudenkymmenenyhden kilometrin jälkeen pääsimme Oderbergin merinan laituriin.

Torstaiaamuna 13.8 oli edelleen kylmää, kun lähdimme viimeiselle joki-kanava -osuudellemme kohti Stettiniä. Iltapäivästä sää kuitenkin taas lämpeni aika kuumaksi. Kahdeksan ja puolen tunnin sekä 88 kilometrin melko yksitoikkoisen motoroinnin jälkeen saavuimme Stettiniin ja siellä suuren marinan laituriin. Melko kallis paikka, vaan hyvät palvelut. Suihkuteltuamme kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa (omat annokset!) ja sitten taas maittoikin uni oikein makoisasti.

Perjantaina 14.8. aamupäivällä valmistelimme huomista maston nostoa. Sitten pyöräilimme ostamaan parit uudet köydet, kun maston sidonnassa kannelle Zwartsluisissa oli keväällä 13 tuhottu muutama käytetty köysi. Vielä pyöräilimme kolmen kilometrin päähän kyläkeskukseen ruokakauppaostoksille. Olimme kaukana Stettinin keskustasta ja kylä oli siis esikaupunkialuetta. Meillä ei ollut tietenkään paikallista rahaa, vaan onneksi kauppaan kelpasi luottokortti.

Lauantaina 15.8. oli sitten vihdoin edessä maston nosto paikolleen. Se oli ollut nyt siis keväästä 2013 asti sidottuna kannelle rakennettuihin telineisiin ja oli kulkenut mukanamme aikamoisen matkan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti